Viimeinen virallinen asukas
Kenkäveronniemen pappilan viimeinen virallinen asukas oli kirkkoherra Reino Antero Niininen (1952-1974). Hän ei tosin asunut pappilassa virkakautensa loppuun saakka, vaan siirtyi vuonna 1969 kaupunkiin valmistuneisiin uusiin tiloihin. Rovasti Reino Niininen aloitti Mikkelin maaseurakunnan palveluksessa jo vuonna 1936 toisena kappalaisena. Kirkkoherraksi hänet nimitettiin vuonna 1952.
Monien, varsinkin keski-ikäisten mikkeliläisten pappilamuistot liittyvät juuri rovasti Niinisen aikaan. Hän vihki monia vieläkin keskuudessamme olevia hääpareja pappilan kansliassa. Kerrotaan muun muassa tarinaa, että kun rovasti Niininen erästä paria vihkiessään kysyi mieheltä, kuten asiaan kuului: "Tahdotko ottaa tämän naisen aviopuolisoksesi?", mies oli vastannut: "En ainakaan vielä." Samalla hän oli kääntynyt kannoillaan ja lähtenyt kävelemään ulos. Tällöin nainen oli juossut hänen peräänsä ja huutanut: "Älä ainakaan veneestä jätä!" Pariskunta oli tullut jostain kauempaa veneellä pappilan rantaan.
Niinisten aikaan pappilan salia pidettiin usein kylmänä ja sitä käytettiin erittäin harvoin. Rovastin poika oli kertonut päässeensä pikkupoikana jossain erikoistilaisuudessa käymään salin puolella. Vähän aikaa salissa kierreltyään hän oli esittänyt äidilleen: "Eiköhän lähdetä jo kotiin?" Kotiin lähtemisen ajatus johtui siitä, että Niiniset käyttivät ruokasalia oleskeluhuoneenaan ja 3-4 vuotias pikkupoika tunsi itsensä vieraaksi suuressa salissa.
Rovasti Niinisen kerrotaan käyttäneen pappilan lämmityksessä perheen vanhoja lastenvaunuja. Niillä hän kuljetti huoneesta toiseen suurten uunien lämmittämisessä tarvittavat puut. Tuohon aikaan pappilassa oli myös paljon kissoja, joita tarvittiin hiirten pyydystämiseen. Yhdellä niistä oli ruokasalissa oikein oma tuoli.
Jo rovasti Lauhan aikana pappilan eteläpäädyn asuntoon muuttanut seurakunnan kanttori-urkuri Torsten Vasarainen asui pappilassa myös Niinisten aikana. Kerrotaan, että 1950-luvulla muuan murhasta syytetty vankikarkuri oli karannut Mikkelin asemalla vankienkuljetusvaunusta. Hän oli uinut pappilan rantaan ja ilmestynyt pappilan keittiöön. Siellä hän oli kietaissut pöydältä ottamansa pöytäliinan alastoman kehonsa verhoksi. Poliisi oli kohta tämän jälkeen korjannut karkurin parempaan talteen, mutta kanttori Vasaraisen Aili-rouva ja lapset olivat kokeneet melkoisen järkytyksen.